Retki etelään - Mirissasta Kosgodaan!

Paikallisia kalastajia . ei hullumman näkösiä? ;) (C) Jari Löllö

 Negombosta käsin retki eteläosaan Sri Lankan saarta ei ollut aivan halvimmasta päästä - eikä lyhimmästä! Silti meitä matkaajia poltteli ajatus nähdä Mirissan kuuluisat valaat sekä Gallen vanha kaupunki. Mielessä kävi jo vaihtoehto ottaa majapaikka etelä osasta saarta yhdeksi yöksi ja lähteä sillä tavalla tutkimaan mitä sieltä löytyy. Tämä olisi varmasti myös fiksumpi vaihtoehto ;) Lopulta kuitenkin meillä tärppäsi, kun sinnikkäästi kyselimme eri kuskeilta ja matkan järjestäjiltä tästä reissusta.

Paikallisia kalastajia Mirissassa (C) Kati Aaltonen

Negombossa toimivalta matkanjärjestäjältä saimme reissun, johon sisältyi valassafari Mirissassa, vierailu Gallen vanhassa kaupungissa, lounas, käynti kuukivi-kaivoksella sekä kilpikonna farmilla Kosgodassa. Lisäksi reissu sisälsi kuljettajan ja ison ilmastoidun pakettiauton polttoaineineen. Reissun piti myös sisältää snorklausta Hikkaduwalla - tästä lisää myöhemmin ;) Kaikkinensa maksoimme kuuden hengen seurueessa tästä reissusta 50e (n. 8000 rupiaa) per henkilö. Mielissämme myhersime, että halvalla saatiin kun pelkät Mirissan valassafarit tuntuivat maksavan sen 30 euroa! Toki jälleen todettiin, että kun saat liian halvalla niin hälytyskellojen pitäisi jo soida...

Mirissan rannikkoa

Lähdimem Negombosta kello kolmelta aamulla - joo, aamuvirkut voi heti unohtaa tämän reissun päiväreissuna ;) Saavuimme Mirissaan seitsemän maissa aamulla ja suuntasimme suoraan valassafarille. Pahimmat pelot alkoivat kääntyä toteen kun näimme sataman aivan pullollaan veneitä joihin turisteja survottiin liukuhihnalta. Lieköhän täällä mitään kaloja tulee näkemään? Ainakin kymmenkunta turistien kuskaamiseen tarkoitettua isoa venettä starttasi satamasta samalla kertaa, osassa turisteja varmasti satakunta kyydissä, meillä onneksi vähemmän..

Delfiinejä laivan ympärillä!

Aluksi merellä edestakaisin ajelu tuntui turhauttavalta. Kun yksi vene oli näkevinään jotain, alkoivat muiden veneiden radiopuhelimet laulaa ja kaikki turistibaatit ajoivat kilpaa kohti mahdollisesti nähtyä hauen pyrstöä.. Meillä kävi kuitenkin onni ja meidän veneväkemme tiesi mitä oli tekemässä. Me lähdettiin kauemmaksi muista veneistä - luultavasti silläkin riskillä että mitään emme etenkään silloin näkisi, mutta se kannatti! En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta kun satoja  ja taas satoja delfiinejä ilmestyi laivamme ympärille hyppimään ja esittelemään temppujaan. Parvi oli valtava! Valitettavasti kuvat eivät tee tälle oikeutta mitenkään, joten tämä on itse koettava!

Valas sukeltamassa (C) Jari Löllö

Ja kun aikamme maltoimme, löysimme myös ne valaat. Näimme useita valaan pinnalla käyntejä veneretkemme aikana ja olihan se aika upea näky, kun valtava valas nosti pyrstönsä ja sukelsi takaisin syvyyksiin! Ainakaan vielä ei tämä meidän turistien ajeluttaminen onneksi ollut ajanut valaita ja delfiinejä pois Mirissan rannikolta. Hieman kaksijakoinen olo olla osa tätä. Toisaalta aivan mahtava kokemus nähdä niin valaita kuni delfiinejäkin vapaana, mutta toisaalta tiedän kyllä, että turistien täällä ympäri ämpäri uittaminen ei pitemmän päälle ole hyvä asia, etenkin jos se tehdään niin, että valaat säikytellään kuoliaaksi. Meidän veneemme ei näin tehnyt, mutta samaa ei voi sanoa kaikista muista turistipaateista..

Yksi täyteen ahdettu turistivene

Kuvasa yksi esimerkki "hyvästä turistiveneestä", joka kaahasi kaasupohjassa ympäriinsä kun oletti, että joku muu vene näki valaita tai delfiinejä. Kauhea musta savupilvi seurasi perässä ja todellakaan kateeksi ei käynyt laivassa oleva väki ;) Jos nyt matkustaisin Sri Lankalle uudestaan, voisin hyvin kokeilla delfiinien ja valaiden näkemistä pohjoisempana, jossa turisteja on muutoinkin paljon vähemmän. Siellä ehkä meno ei ole vielä niin yliammuttua kuin Mirissassa?

Gallen linnoitusta

Mirissasta jatkoimme valassafarin jälkeen Galleen. Olin lukenut aiemmin, että se ei olisi mitenkään erityisen pakollinen nähtävyys, mutta itse ainakin viihdyin hyvin ja sain ihastella monenlaista näkymää linnoituksen kiviaidoilta.

Osa seuruettamme kävelemässä kohti Gallen kellotornia.

Gallen alueelle pääsee maksutta ja siellä saa kierrellä ihan vapaasti. Meidän aikanamme ainakaan turisteja ei ollut mitenkään liiaksi asti ja jopa geokätköily onnistui tämän nähtävyyden alueella ;) varoituksen sanasena voi sanoa, että ainakaan me emme onnistuneet löytämään yhtä ainutta WC:tä täältä, joten vessakäynti kannattanee ajoittaa jonnekin ennen tänne tuloa ;)

Gallen muureilta (C) Kati Aaltonen

 Galle on paljon muutakin kuin kellotorninsa. Sen muureja jatkuu ja pitkälle ja jokaiselta kulmalta avautuu lähialue aivan uudella tavalla. Jos kellotornin läheisyydessä kulkivat autotiet, avautuu toiselta laidalta meri ja rantaviiva. Suosittelen lämpimästi varaamaan vaikka hieman eväitä matkaan ja kiertelemään koko Gallen ympäri.

Gallen kellotorni

Gallessa vierailun jälkeen meidän oli tarkoitus mennä Hikkaduwaan snorklaamaan kuten matkanjärjestäjä oli meille luvannut. Tässä vaiheessa kuitenkin aloimme ymmärtää, että jotakin oli pielessä kun kuski ei tuntunut tietävän asiasta yhtään mitään. Kiltisti hän kuitenkin ajoi Hikkaduwaan ja kiersi useammassa paikassa etsimässä meille snorklaus mahdollisuutta joka tuntui kaikista mainoksista huolimatta olevan kiven alla! Jossain vaiheessa saimme kuulla, että sukellusfirmat eivät tänä päivänä vieneet väkeä snorklaamaan koska merenkäynti oli jo liian kova hyvill snorklauspaikoilla. Meidän olisi pitänyt olla paikalla aamulla jolloin merivirrat ovat tyynempiä. Kuskimme kuitenkin löysi lopulta jonkun paikan josta saimme snorklaus välineet, mutta snorkaalaan saisimme mennä yksin eräältä Hikkaduwan uimarannalta. Ja toki tässä vaiheessa selvisi myös se, että meidän oli maksettava snorklausvälineet vaikka matkanjärjestäjän mukaa ne alunperin olivatkin matkaan kuuluneet. Kiukku alkoi kyllä nousta, mutta noh, lomallahan tässä ollaan!

Snorklaamaan tosiaan lähdettiin Hikkaduwan yleiseltä rannalta. Ihmettelimme alkuun että täälläkö muka kaloja ja koralleja, mutta niin vain ihan rannasta löytyi koralliriuttaa ja kohtuullisen monipuolinen kalakantakin. Alkuun snorklaus tuntui mukavalta ja sitä vain makasi lämpimässä merivedessä  virran vietävänä.. niin juuri, virran vietävänä! Korallien kohdalla kävi sellainen merivirta, että en ole ennen tavannut! Petolliseksi sen teki myös se, että uimarannan kohdalla ei virtausta ollut ollenkaan ja ihmiset kelluivat siellä kauniisti paikallaan, mutta korallien päällä, vain parikymmentä metriä sivummalla, oli virtaus niin kova, että ainakaan minun kuntoni ei riittänyt uimaan sitä vastaan ja ihan kohtuullisessa kunnossa uskoisin olevani. Paikoitellen vettä oli vain metrin verran ja korallit ylsivät lähes veden pinnalle. Uida ei auttanut, koska koralleja alkoi olla niin tiheässä, että niihin kolhi itseään väkisin. Rauhoitin mieleni ja vain kelluin pahimpien paikkojen yli ja heti kun tuli sopiva rako, uin täysiä rantaa kohden. Aikamoisen taistelun sai käydä mutta sinne pääsin! Samalla huomasin sitten, että yksi matkakumppaneistani oli ilmeisesti loukannut itsensä pahemmin koralleihin ja pojat auttoivat häntä rantaan. Ehkäpä tämä snorklausreissu oli tässä tältä erää ;) Varoituksen sanana muille, älkää menkö ominpäin snorklailemaan Hikkaduwan rannasta ellette ole tietoisia virtauksista ja niiden ajankohdista. Tässä olisi voinut käydä paljon huonomminkin..

Kuukivikaivoksella kaivostyöläinen menossa kuiluun

Epäonnisen snorklausreissun jälkeen suuntasimme kuukivi-kaivokselle. Näitä kaivospaikkoja löytyy useita Hikkaduwan ja Tortugan väliltä, joten ei muutakuin valitsemaan mieluisin. Me saimme kaivoskierrokselle hyvin englantia puhuvan oppaan joka kertoi eri vaiheista, joita kivet kokevat ennenkuin ne päätyvät koruihin tai koristeiksi. Itse kierros on täysin ilmainen, eikä opas ollut tippiäkään vailla. Toki loppupäässä sitten meidät ohjattiin korukauppaan, jossa hinnat olivat kyllä melkoisia, mutta sieltä pystyi poistumaan ilman mitään ostoksia jos niin halusi ;)

kuukivi oikeassa valossa

Kierroksella meille näytettiin, miksi joitakin kiviä kutsuttiin kuukiviksi. Valon osuessa niihin ne heijastavat sinistä valota takaisin ja ovat näin erityisen kauniita - kuulemma myös erityisen arvokkaita ;) Saimme myös nähdä miten maan syvyyksistä kaivettuja kiviä käsiteltiin, kun ne tuotiin ylös. Tosin hieman arvelutti, että lieköhän oikeasti vieläkin näin alkukantaisesti tätä touhua tehtäisi maassa, jossa ajetaan jo hybridi autoillakin? ;)

Eri kiviä kaivettuna kaivoksesta

Kuukivikaivoskierros oli kiva. Toki tiedän, että kaikki eivät välitä joutua näihin turisteille tarkoitettuihin ostopakkopaikkoihin. Mutta jos pystyy hymyillen jättämään ostoksen väliin niin ei tämä kierros maksa mitään ja samalla saa mukavan pysähtymispaikan pitkälle ajomatkalle ;)

Kilpikonnan munia hautumassa

Kuukivikaivoksen jälkeen suuntasimme retkemme viimeiselle etapille - Kosgodan kilpikonnafarmeille. Näitäkin tuntui olevan samantien varressa useampia ja se sai hieman epäilemään, että oliko niiden tarkoitusperä oikeasti suojella jäljellä olevia kilpikonnia, vai olla turistiansoina rahankeruu mielessä. Valitettavasti en voi olla asiasta täysin varma :(

Linssiludet

Kilpikonnafarmin tarkoitusperät tuntuivat kyllä hyviltä. Saimme aluksi kuulla eri kilpikonnalajeista Sri Lankan vesissä ja siitä, miten uhanalaisia ne ovat tänä päivänä ja miksi. Farmikierroksen opas kertoi, että he pelastavat kilpikonnan munia ja päästävät syntyneet kilpikonnan poikaset mereen sellaiseen aikaan, että saalistajien ei ole niin helppo niitä nähdä. Näin he pyrkivät kasvattamaan kilpikonnanpopulaatiota. Farmin alueelta löytyi kuitenkin myös eläviä kilpikonnan poikasia joka hieman sai arvelemaan, että näinköhän he kaikki päästävät luontoon heti kun se on mahdollista. Farmilla oli myös useampia altaita joissa oli aikuisia kilpikonnia. Kaikki nämä kilpikonnat olivat kuitenkin jollain tavalla loukkaantuneita ja sen vuoksi kuulemma heidän huostassaan. Joku kilpikonna oli loukannut kilpensä niin, että ei selviäisi enää meressä. Toinen oli väriltään täysin albiino ja farmin pitäjä kertoi, että se tulisi tapetuksi välittömästi, jos se päästettäisi mereen.

Sydämestäni toivon, että farmikierroksen vetäjä puhui totta ja heidän tavoitteensa on puhtaasti auttaa kilpikonnia. Kierroksen päätteeksi tiputimme rahaa puiseen rasiaan, jossa luki että raha menee kilpikonnien auttamiseen. Jospa näin olisi oikeasti.

Summasummarum:
Mirissa - kaunis ranta, käy ihmeessä! Mikäli haluat yksityisemmän kokemuksen valaiden ja
               delfiinien osalta, suosittelisin kokeilemaan onneasi Kalpitiyan alueella pohjoisemmassa.
               Kerro minullekin olinko väärässä? ;)
               Muista myös se, että Mirissassa valaita yms. voi nähdä loka-maaliskuu välisenä aikana
Galle - mukava vanha kaupunki, jossa kuluttaa aikaa. Käymisen arvoinen jos osuu reitille :)
Snorklaus - mene oikeaan aikaan, oikeaan firmaan niin saattaa onnistuakin ;) älä tee kuten me!
Moonstone mines - hauska pikku pysähdys, hyvät oppaat :)
Kilpikonnafarmit - ennenkuin uskaltaisin suositella, haluaisin varmuuden, että nämä oikeasti
                               tekevät hyvää kilpikonnille eivätkä päinvastoin...